Kahlittuna vapaudessa

Mennyttä takaisin ei saa? Ellen tallenna sitä VHSlle!

Ajattelin aloittaa Zacharien menneisyyden ja nykyisyyden kirjoittelun. En tiedä liitänkö tämän osaksi hahmon oikeaa historiaa, kunhan aikaani tapan!
Jos olisit kiinnostunut että liitän jonkun hahmosi tarinaani, laitahan yksiäriä! Hauska kirjoittaa muidenkin hahmoista ja ympätä kaikkea kivaa sotkua keskenään.

But, let's begin!

Nimi: Kahlittuna vapaudessa
Ikäraja: K-18
Hahmot: Päähahmona Zacharie Silverfox, alustavasti.
Gentre: Huumori, jännäri, toiminta, erotiikka..

Ajantappoviihdettä!

****

Nainen punaisissa
Lontoo 1976

Suuri tummanruskea susi uros venytteli eturaajojaan. Se oli nukkunut suuren kuusen varjossa auringon vihdoin tavoitellessa koleaa syystaivasta. Oli lokakuun viimeisiä päiviä ja ilma alkoi käydä todellakin viileäksi. Sake sumu peitti näkyvyyttä, kylmien huurteisten lehtien tipahdellessa routaiseen maahan.
Susi nousi neljälle raajalleen astellen pois kuusikosta. Sen olo oli kankea, ehkä syystäkin. Kenenpä ei olisi muutaman tunnin yöunien pusikossa? Sen enempiä narisematta susi katosi sumun sekaan reippain tassutuksin.

Elettiin vuotta 1976. Hippien luvattua aikaa. Englanti oli tuolloin melko rauhaton paikka, vaikka eipä se nykyaikanakaan ollut mikään rauhan ja harmonian tyyssija.
Yhden alastoman miehen ilmaantuminen kuin tyhjästä Lontoon vlkkaille aamukaduille ei lienet ongelma, ainakaan Zacharie ei juurikaan tuntenut ihmisten tuijottavan.
Toisaalta, miksi olisivat? Hän oli vain yksi niistä hipeistä joka oli vetänyt liikaa pilveä viime yönä ja herännyt ryöstettynä roskiksesta. Ei mitään uutta.
Kuitenkin muuan herrasmies, sopivaa kokoa, sopivine vaatteineen koki tuon karun kohtalon ihan todellisuudessa, suden päätettyä haluavansa enemmän vaatetta alastoman ihmisvartalonsa ympärille.
Niimpä Zacharie yllätti ihmismiehen takaa, tainnuttaen ja varastaen tämän vaatteet sekä omaisuuden.

Kas niin ja uusi päivä saattoi alkaa!

Tuon saman kaavan Zacharie oli toistanut niin monta kertaa, niin monta vuosikymmentä peräkkäin. Mutta minkäs hän sille mahtoi ettei mahtunut samoihin vaatteisiin niin ihmisenä kuin sutena? Sitä patsi, vaatteet tuntuivat melko ahdistavilta turkin kanssa.
Niimpä parempi ratkaisu oli vain antaa vaatteiden repeytyä jos niikseen oltiin, ja hommata sitten uutta päälle pantavaa kun sen aika koittaisi.

Kello 7.30, Lontoon rautatieasema.
Zacharie kiillotti taskukelloa jonka oli löytänyt kolkkaamansa miehen puvun rintataskusta. Se näytti viisiminuuttia etuaikaa, miksi ihmeessä? Eikö mies ollut hoksannut sitä vai oliko se tarkoituksella? Eikö olisi mukavampaa jos kello olisi täsmällisessä ajassa?
Ihmisusi työnsi kellon takaisin taskuun ja otti tukea rautatieaseman seinästä. Heikotus.
Viime öisen täydenkuun aikaan susi ei ollut saanut lainkaan lihaa syötäväkseen, voimat alkoivat ehtyä. Hän tarvitsisi ravintoa, pikimmiten.

Ensimmäinen juna saapui sille aamulle. Monet kiirehtivät töihin, tuuppien sutta pois tieltään. Oi, jospa he vain olisivat tienneet mikä mies todellisuudessa oli, he olisivat pysyneet kaukana. Zacharie kuitenkin antoi ihmisten mennä, ei ollut syytä aiheuttaa hämminkiä. Ei se johtaisi mihinkään.
Edellisten matkustajien jättäessä junan kun uudet astuivat sisälle, miehen katse kiinnittyi junasta nousseesee tummahiuksiseen punapukuiseen naiseen. Tämän tuoksu oli suorastaan makuhermoja kihelmöivä. Herkullinen, tuore, raikas ja taatusti maukas. Naisen vartalo tihkui seksiä, muodokas. Se tarkoittaisi takuu mureaa lihaa, kenties seksiä ennen sitä. Väkisin maate, jos muu ei auttaisi.
Kyllä, Zacharie oli oikein herrasmiesten herrasmies. Ja mitä naisten raiskauksiin tulee.. no, jokaisella on tarpeensa. Miksei siis hänelläkin?

Zacharie liikahti aloiltaan, lähtien seuraamaan naista rauhallisesti. Naisella tuntui olevan sen sijaan kiire, kuin mokoma ihmiskuvatus olisi arvannut jonkun seuraavan tätä. Naisen korkojen kopse kaikui rautatieaseman suuressa hallissa tämän suunnistaessa kohti ulko-ovia Zacharien seuratessa rauhallisesti perästä.
Mies nuoli huuliaan jo ajatukselle, miltä nainen tuntuisi avuttomana hänen kättensä alla. Mahtavalta!
Ihmiset olivat mukavia, mutta naisilla oli paha tapa kirkua, se ei ollut kovin mukavaa. Korvia raastavaa suorastaan.
Naisen ennättäessä rautatieaseman pääoville, Zacharie oli jo muutaman metrin päässä tästä, muttei tehnyt elettäkään mihinkään suuntaan. Hän tarvitsi jotain varjoista, jotain sellaista, mihin voisi vetää naisen ja nauttia saaliinsa kaikessa rauhassa. Aamullinen ihmisjoukko ei kuulunut rauhallisiin ruokapiireihin.

Niimpä mies lähti seuraamaan naista pidemmäksi matkaksi. Punapukuisen naisen askeleet alkoivat hidastua. Kenties nainen väsyi niin korkeilla koroilla sipsuttamiseen? Kuka tahansa normaali ihminen olisi nimittäin.
Naisen vihdoin pysähtyessä hetkeksi aloilleen, kuin tarkistaakseen oliko menossa oikeaan suuntaan, Zacharie päätti toimia.

"Anteeksi neiti!" Mies kohotti kättään, kävellen eteenpäin varmoin, rauhallisin askelin. Nainen kääntyi kannoillaan hämmentyneenä, kuin uskomatta että hänelle puhuttiin.
"Mutta voisitteko auttaa minua? Olen vähän hukassa..." Zacharie käveli aivan naisen vierelle, tarttuen naisen päähän ja pamauttaen sen yksinkertaisesti vasten suuren rakennuksen tiiliseinää. Nainen valahti veltoksi tajuttomana miehen käsivarsille.
"Kiitos avustanne neiti." Mies mumisi hyväksyvästi, nostaen punaiseen pukeutuneen naisen käsivarsilleen suunnistaen kohti ensimmäistä hämärää kujaa, jossa voisi tutustua naisen anatomiaan hiukan paremmin.


***

Palveluksessa
Watford, Iso-Britannia 1979

Susi pyyhki verta kasvoiltaan. Täysikuu oli laskeutunut mailleen auringon tavoitellessa punertavaa taivasta.
Ensimmäinen päivä Iso-Britannian erikoisjoukkojen kapteenina ja Zacharie oli tappanut kolme miehistään. Miten paremmin päivä voisikaan alkaa?
Zacharie haravoi katseellaan ympäristöä. Mäntymetsää silmän kantamattomiin. Kauempana haisi ihminen.
Susi vilkaisi jaloissaan makaavia ruumiita. Puoliksi syötyjä, raadeltuja kuin villi eläimen tekosia. Häntä ei voisi yhdistää kuolleisiin miehiin, eihän? Muuten hän joutuisi tappamaan loputkin miehistään ja siitähän sotku syntyisikin.

Ihmiset alkoivat lähestyä. Hänen oman ryhmänsä miehet. Miten hän selittäisi puuttuvat vaatteet? Zacharie pyyhi kasvojaan, yrittäen poistaa enimmät veret kasvoiltaan, asettautuen makaamaan ruumiiden sekaan, pyyhkin verta keholleen. Mikä ei toisaalta ollut tarpeellista sen kaiken lian lisäksi.
Leikkien yhtä uhreista, mies sulki silmänsä ja jäi odottamaan ihmismiesten tuloa.

Kauan susi saikin odottaa kunnes viisi ihmismiestä tulivat paikalle, hämmentyneinä. Mikä olisi saanut moisen sotkun aikaiseksi. Kaksi miehistä jäivät suojamaan kun kolme muuta menivät tarkistamaan oliko kukaan verilammikossa makaavista miehistä elossa.
Onnekseen, kas kummaa, yksi miehistä oli elossa. Heidän rakas kapteeninsa. Miehet herättelivät Zacharieta, joka esitti tajuntansa menettänyttä.
Miehet nostivat suden ruumiin ja kantoivat sen koko matkan leiriin, jättäen ruumiit toistaiseksi paikoilleen. Heidän olisi haudattava toverinsa, mutta ensin olisi hoidettava loukkaantuneet.
Sääli vain, ettei Zacharie ollut loukkaantunut lainkaan. Miten se oli selitettävissä?



To be continue...